blog

Yleinen ja yksityinen etu

Vaaleissa moni valitsee ehdokkaansa sillä perusteella, että uskoo tämän ajavan äänestäjän omaa asiaa.

Tällaiseen äänestysperusteeseen liittyy kuitenkin ongelmia. Perustuslain mukaan eduskunta edustaa kansaa (2 §). Laki ei sano, että eduskunta edustaa kutakin kansalaista.

Tämä voidaan ilmaista myös niin, että eduskunnan tehtävänä on päättää laeista yleisen edun ja yhteisen hyvän näkökulmasta. Liberaaleissa demokratioissa kuten Suomessa kunnioitetaan kuitenkin myös yksilön oikeuksia ja vapauksia. Yleinen ja yksityinen etu pyritään siksi sovittamaan lainsäädännössä yhteen.

Kansan etu on kuitenkin usein eri kuin kansalaisen yksityinen etu. Yleinen ja yksityinen voivat siis vetää eri suuntiin.

Äänestäjän yksityinen etu riippuu muun muassa ammatista, koulutuksesta ja taloudellisesta asemasta. Lisäksi siihen vaikuttavat monet muut seikat kuten ikä, terveys ja asuinpaikka.

Eduskunta voi huolehtia kansalaisten yksityisestä edusta vain yleisesti: ottamalla huomioon eri ryhmien ja kansanosien tarpeet. Esimerkiksi palkansaajilla, yrittäjillä, eläkeläisillä ja opiskelijoilla on erilaisia tarpeita. Yleisesti kuitenkin ajatellaan, että oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa tulee kantaa erityistä huolta huonoimmassa asemassa olevista.

Filosofi Jean-Jacques Rousseau käsitteli yleisen edun edellytyksiä teoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta (1762). Rousseau arvosteli jyrkästi yhteiskuntamallia, jossa yksilöt ja ryhmät ajavat omaa etuaan enemmistöpäätösten turvin. Kansanvalta toimii oikein vain, jos se ratkaisee yhteiskunnallisia ongelmia kansalaisten yleisen edun näkökulmasta. Sitä Rousseau sanoi yleistahdoksi ja se tahtoo tasa-arvoa.

Voidaan kuitenkin kysyä, onko kansanvalta paras tapa ajaa yleistä etua ja tasa-arvoa vai olisivatko asiantuntijat siinä parempia ja osaavampia.

Tähän voidaan ensinnäkin huomauttaa, että myös asiantuntijoiden voi olla vaikea saavuttaa yksimielisyyttä. Tuore esimerkki on suomalaisten taloustieteilijöiden keskustelu siitä, pitäisikö valtion säästää vai elvyttää voimakkaammin. Asiantuntijat ovat erimielisiä ja heidänkin käsityksiään voidaan järkevästi epäillä.

Tärkeämpää on kuitenkin se, että kansanvalta on oikeutettu kiistattomammin kuin asiantuntijavalta. Tämä oikeutus tiivistetään usein Rousseaun periaatteeseen: ”Jokaisen, jonka on lakia noudatettava, on myös voitava vaikuttaa sen säätämiseen.” Sitä paitsi kai kansanvaltakin kykenee hyviin ja järkeviin päätöksiin suuremmalla todennäköisyydellä kuin arvonta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja on vaasalainen filosofian professori. Hän keskittyy blogissaan yliopistoa lähellä oleviin aiheisiin.