blog

Vapaus

Missä mielessä olet vapaa?

Mieleen saattaa tulla seuraavia vastauksia. Olet sinkku. Et ole vanki. Suomi on vapaa maa. Et ole riippuvainen huumeista tai alkoholista. Sinulla on vapaa tahto – vai onko?

Tämän kirjoituksen kuvituksena on Eugène Delacroix’n maalaus ”Vapaus johtaa kansaa”. Maalaus liittyy heinäkuun vallankumoukseen Ranskassa 1830. Joukkoja johtaa vapauden jumalatar Marianne, joka on Ranskan tasavallan vertauskuva. Järisyttävä maalaus viestii ristiriitaa: vapaus voi vaatia voima- ja pakkokeinoja – jopa väkivaltaa – eli juuri sitä, mikä uhkaa vapautta. Suomessa tähän liittyy keskustelu siitä, miksi tulisi kutsua vuoden 1918 tapahtumia: kansalaissodaksi, sisällissodaksi vai vapaussodaksi.

Vapaus on filosofinen ja poliittinen käsite, jolle on annettu historiassa monia erilaisia sisältöjä. Vapautta on klassisesti luonnehdittu esteiden puuttumiseksi. Esimerkiksi Immanuel Kantin mukaan vapaus on vapautta pakottamisesta eikä valtiolla ole oikeutta rajoittaa kenenkään vapautta muuten kuin estääkseen tätä loukkaamasta toisten vapautta.

Myös John Rawlsin mukaan hyvässä yhteiskunnassa vallitsee mahdollisimman suuri vapaus. Se ei kuitenkaan riitä oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan. Yksilönvapauden lisäksi pitää ottaa huomioon, että ihmiset ovat kyvyiltään ja mahdollisuuksiltaan erilaisia. Yksilöiden väliset erot liittyvät esimerkiksi sukupuoleen, varallisuuteen, koulutustasoon, terveydentilaan ja yhteiskunnalliseen asemaan. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa yksilöiden väliset erot otetaan huomioon niin, että erot hyödyttävät erityisesti heikoimmassa asemassa olevia. Erojen huomioon ottaminen tapahtuu esimerkiksi verotuksen ja tulonsiirtojen sekä erilaisten yhteiskunnallisten palvelujen kautta.

Kansainvälisesti tunnetuin poliittinen sopimus vapaudesta on YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948. Julistuksessa määritellään ihmisoikeuksien ja kansalaisten perusvapauksien vähimmäistaso, jota valtioiden tulee omassa kansallisessa lainsäädössään noudattaa. Julistuksen mukaan jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus (18. artikla). Jokaisella on myös oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen (19. artikla). Lisäksi kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen (20. artikla).

Jean-Paul Sartre tarkasteli vapautta ihmisen olemassaolon peruskysymyksenä. Hänen mukaansa olemassaolo edeltää olemusta. Tällä Sartre tarkoitti sitä, että ihmisellä ei ole ennalta määrättyä olemusta, joka määrittäisi hänen ajattelunsa ja etiikkansa. Ihmistä ei siis voida ennalta määritellä.

Yltiöpäisesti Sartre väittää, että kukin on vapaa itse valitsemaan itsensä ja arvonsa ja on samalla siihen myös pakotettu. Koska mitään ennalta annettua ihmisolemusta ei ole, ihmiset määrittyvät tekojensa ja valintojensa kautta ja sillä perusteella heitä on myös arvioitava. Tähän liittyy kuitenkin suunnaton vastuu, sillä yksilön valinta koskee koko ihmiskuntaa.

Valitessani olevani tietynlainen asetun Sartren mukaan asemaan, jossa valitsen koko ihmiskunnan puolesta, sillä periaatteessa kuka tahansa voisi valita samoin. Sartren mukaan ”koko maailma sälyttyy minun itseni harteille” ja ”olemme vastuussa kaikesta – sen vuoksi että merkityksiä ja arvoja ei ole olemassa muuten kuin meidän kauttamme”.

Lapuan 10. filosofiapäivässä keskustellaan Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen liittyen vapauden kysymyksistä. Mitä on vapaus, mitä vapaus edellyttää ja mitkä ovat vapauden rajat? Entä miten poliittinen vapaus ja kansakunnan vapaus eroavat yksilönvapaudesta?

Keskustelua virittää aihepiirin suomalainen kärkiasiantuntija Esa Saarinen. Hän on jo 1980-luvulta alkaen käsitellyt paljon vapauden kysymyksiä. Filosofianpäivän esitelmässään Saarinen lähestyy aihepiiriä omakohtaisen arvioinnin ja elämänkokemuksen pohjalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.