Eugene von Guérard (1811-1901): Mount Ecclesin kraateri (1866–68) Attribution 2.0 Generic (CC BY 2.0)
blog

Tarinan opetus

Yhteisöllisyyden voimasta todistaa se, että maailman vanhinta tarinaa kerrotaan edelleenkin.

Tarina on lyhyt ja helppo muistaa:

Kauan sitten neljä jättiläistä saapui Kaakkois-Australiaan. Kolme harppoi mantereen muihin osiin, mutta neljäs kyykistyi paikoilleen. Sen ruumis muuttui tulivuoreksi nimeltään Budj Bim, ja sen hampaista tuli laavaa, jota tulivuori sylki ulos.

Suullisesti sukupolvelta toiselle kulkeneen tarinan arvellaan olevan 37 000 vuotta vanha. Tarinan uskotaan viittaavan todelliseen tapahtumaan, Budj Bimin eli Mount Ecclesin syntyyn. Se on Victoriassa Kaakkois-Australiassa sijaitseva tuliperäinen vuoren tynkä (178 m), jonka oletetaan nousseen maasta kuin sieni vulkaanisen toiminnan tuloksena.

Tapahtuma lumosi katsojansa. Syntyi legenda, jonka rinnalla maailman vanhin runoelma, mesopotamialainen Gilgamesh on tuore kuin eilisen lehti – ”vain” nelisen tuhatta vuotta vanha.

Samalta seudulta kuin Budj Bim (’Korkea pää’) tunnetaan myös yksi ihmiskunnan varhaisimmista rakennelmista: joen rantaan kivistä ladottu kalanviljelylaitos, jonka arvioidaan olevan 6 600 vuotta vanha, vanhempi kuin Egyptin pyramidit.

Australian aboriginaalit tunnetaan myös filosofisesta kiinnostuksesta. Melbournelaisen Deakin yliopiston lehtori Tyson Yunkaporta kertoo kirjassaan Sand Talk: How Indigenous Thinking Can Save the World (The Text Publishing Company, Melbourne 2019, 269-270) viidestä tiedon hankinnan tavasta. Ne erotetaan Wik Mungkanissa, joka on pieni Queenslandissa puhuttu aboriginaalikieli, nykyään alle 500 ihmisen äidinkieli.

Wik Mungkanin puhujat erottavat seuraavat tiedonhankinnan tavat: tarkkaavainen havainnointi ja toiselle näyttäminen; auttaminen niin, että auttaja siirtyy vähitellen sivuun; jutustelu; huolellinen kuuntelu ja ulkoa opettelu; ajattelu, pohdinta ja ymmärtäminen.

Itse olen Vaasan yliopiston filosofian luennoilla opettanut neljästä tiedon lähteestä: havainnosta, muistista, järjestä ja toisista ihmisistä. Havaintoon kuuluu sekä ulkoista todellisuutta koskeva havaitseminen että introspektio eli omien mielentilojen havainnointi. Järkeen taas kuuluu niin intuitio (sisäinen näkemys, vaistonvarainen tajuaminen) kuin päättelykin.

Havainto, muisti ja järki ovat yksilön kykyjä. Muilta ihmisiltä opittu edustaa tiedon yhteisöllistä puolta.

Silti myös havainnoissa, muistamisessa ja järkeilyssä on paljon yhteisöllistä. Niihin liittyvät kieli ja käytännöt ovat yhteisöllisesti jaettuja. Keskustelu, sopiminen ja matkiminen ovat tapoja, joilla tietoa jaetaan ja toisilta opitaan (M. Kusch, Knowledge by Agreement, Oxford: Clarendon Press, 2002, 15).

Yllätys tai ei, aboriginaalien tiedonhankinnan tavat ovat samoja kuin Härmässä. Olisi sensaatio, jos aboriginaaleilla olisi täysin omintakeinen ja muulle maailmalle tuntematon tiedonhankinnan tapa.

Yksi asia korostuu aboriginaaleilla. He hehkuttavat tiedon hankkimista muiden avulla ja heidän kanssaan. Se selittää, miksi tarina kivettyneestä jättiläisestä on elänyt kymmeniä tuhansia vuosia.

Mitä voimme oppia tästä? – Pari asiaa tulee heti mieleen: Opiskelijan ja opettajan syventymistä yhteisen ongelman äärelle ei ole korvattavissa muulla kasvatuksellisella menetelmällä. Muistamista auttaa opittavan asian pukeminen tarinan muotoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja on vaasalainen filosofian professori. Hän keskittyy blogissaan yliopistoa lähellä oleviin aiheisiin.