Ellen Thesleff (1869-1954): Hattupäinen omakuva (1936)
blog

Objektiivinen ja subjektiivinen

Objektiiviseksi kehutaan, subjektiiviseksi moititaan. Subjektiivisuutta ei voi kuitenkaan kokonaan välttää.

Näin omin silmin, että paikallani keittiön pöydällä oli lahjapaketti. Oli nimipäiväni aamu, ja oletin, että vaimoni oli laittanut paketin pöydälle edellisenä iltana. Aioin jo avata paketin, mutta päätinkin, että teen sen vasta sitten, kun vaimoni on noussut ja tullut aamupalalle. Vein välissä koiramme lenkille. Kun palasin takaisin, vaimoni oli tullut keittiöön ja paketti hävinnyt. Yritin katsoa, olisiko paketti siirretty toiseen paikkaan, mutta ei merkkiäkään siitä. Mietin, olisiko minun pitänyt avata paketti heti, kun näin sen. Luuliko vaimoni, että en pitänyt lahjasta, koska en ollut koskenut siihen? Kysyin häneltä, missä lahjapaketti on. Vaimoni hämmästyi ja kysyi, mikä lahja. ”Se, joka oli pöydällä, kun tulin alakertaan.” Vaimoni ei tuntunut ymmärtävän, mistä puhun. Itsekin jo aloin epäillä nähneeni näkyjä. Ajattelin, miten todelliselta paketti olikaan tuntunut. Saman tien vaimoni kuitenkin hoksasi: ”Ai se paketti. Se on läksiäislahja yhdelle työkaverilleni. Laitoin sen jo laukkuuni.”

Kertomus valaisee objektiivisen ja subjektiivisen monitahoista suhdetta. Tosiasiat, havainnot ja odotukset yhdessä muodostavat vyyhden, jota yritämme parhaamme mukaan tulkita ja ymmärtää.

Havaintoni paketista oli oikea ja objektiivinen. Tulkintani – se, että paketti on nimipäivälahja – oli subjektiivinen ja virheellinen.

Objektiivisuuden ja subjektiivisuuden ulottuvuuksia

Objektiivinen on sekä metafyysinen että episteeminen käsite. Metafyysisenä käsitteenä se viittaa kielestä ja mielestä riippumattomaan todellisuuteen. Episteemisenä käsitteenä objektiivinen viittaa empiirisiin havaintoihin, kriittiseen ajatteluun ja toistettavissa oleviin kokeisiin.

Objektiivista ja subjektiivista käytetään usein informaation määreinä. Objektiivisella tarkoitetaan puolueetonta, kun taas subjektiivisella on puolueellinen sävy.

Havainto ja tosiasia voivat olla objektiivisia. Sillä tarkoitetaan, että havainto on tehty tarkasti ja huolellisesti ja että tosiasiaväite on hyvin perusteltu ja paikkansapitävä.

Objektiivinen ja subjektiivinen ovat kuitenkin harmillisen epätarkkoja ja monimerkityksisiä määreitä. Asiayhteyden mukaan sama sana voi tarkoittaa hyvin erilaisia eikä aina niin yhteensopivia asioita.

Objektiivinen voi tarkoittaa ainakin seuraavia: totta ja todellista, empiirisille evidenssille perustuvaa, tieteellisillä menetelmillä todennettua, yksittäisestä tutkijasta riippumatonta, mielestä ja kielestä riippumatonta, asiantuntijoiden arvioimaa, henkilökohtaisesta asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää, julkista ja avointa, yleisesti hyväksyttyä, kriittistä, järkiperäistä, toistettavaa, aineellista, fysikaalista, kvantitatiiviselle aineistolle perustuvaa, luontoa koskevaa, luonnontieteellistä.

Subjektiivinen taas voi tarkoittaa ainakin seuraavia asioita: yksilön omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaa, yksilön omiin, ainutkertaisiin kokemuksiin perustuvaa, vain yksilön omassa tietoisuudessa läsnä olevaa, henkilökohtaiseen mieltymykseen perustuvaa, yksilölle merkityksellistä, muille ihmisille välittymätöntä, perusteetonta luuloa tai uskomusta, ei-toistettavissa olevaa, vailla näyttöä olevaa, ihmisten odotuksista ja havaintokyvystä riippuvaista, puutteellisesti perusteltua, toiveajattelua, harhaluuloa, virheellistä ja epätodellista, yksityistä ja salattua, pienen piiri käsitystä, puolueellista, epäkriittistä, tunneperäistä, aineetonta, henkistä, taidetta ja kulttuuria koskevaa, laadulliselle aineistolle perustuvaa, humanistista.

Objektiivinen voi siis tarkoittaa sekä empiiriselle evidenssille perustuvaa että yleisesti hyväksyttyä. Ne ovat kuitenkin eri määreitä: se, että jokin on yleisesti hyväksytty, ei automaattisesti takaa, että sen puolesta on riippumatonta näyttöä. Kollektiivinen erehtyminen on mahdollista.

Subjektiivinen taas voi tarkoittaa sekä yksilön omiin, ainutkertaisiin kokemuksiin perustuvaa että makuasiaa. Nekään eivät ole yksi ja sama asia.

Objektiivisuus ja subjektiivisuus riippuvat eri asioista

Joku voisi olettaa, että mitä henkilökohtaisempi on tutkijan suhde aiheeseensa, sitä suurempi riski on upota subjektiivisuuden suohon. Riski ei kuitenkaan automaattisesti realisoidu. Vaikka ilmastonmuutos huolettaa tutkijaa henkilökohtaisesti, se ei automaattisesti tarkoita, että hänen tutkimuksensa aiheesta olisi huonoa ja värittynyttä.

Objektiivinen tarkoittaa perusmerkityksessään sellaista, mikä antautuu periaatteessa kenen tahansa riittävän kyvykkään ja asiantuntevan henkilön havaintojen ja tarkastelun kohteeksi. Kokenut lääkäri tunnistaa syöpäkasvaimen röntgenkuvasta, jossa maallikko ei näe kuin tummien sävyjen sekamelskaa. Riippumattomien asiantuntijoiden tulisi tarkistaa havainnot, toistaa koe tai tehdä lisätutkimuksia. Jos saadaan sama tulos, sitä voidaan pitää objektiivisena totuutena.

Objektiivisuus on siis tarkastelijan kyvyistä ja taidoista riippuvaista. Subjektiivisuus taas on tarkastelijan asenteesta ja henkilökohtaisesta suhtautumisesta riippuvaista.

Objektiivisuudella on siten kaksi puolta: se on sekä havainnon kohteen että havaitsijan määre. Kohteeseen viitatessaan objektiivisuus tarkoittaa havaittavuutta ja kohdetta koskevan käsitteistön vakiintuneisuutta ja yksikäsitteisyyttä. Havaitsijan viitatessaan objektiivisuus tarkoittaa havaintokykyä, asiantuntemusta ja puolueettomuutta.

Objektiivinen ja subjektiivinen lyövät kättä toisilleen sellaisissa tapauksissa, joissa ne viittaavat silminnäkijöiden todistukseen ja siihen, että tulkinta on riippuvainen havaintojen kuvaamiseen käytettyjen ilmausten tarkkuudesta ja puolueettomuudesta. Objektiivinen ja subjektiivinen sulautuvat yhteen erityisesti silloin, kun objektiivisen totuuden tunnetuksi tekeminen on yksilölle (esim. syyttömälle syytetylle) henkilökohtaisesti tärkeää.

Tämä saa taipuvaiseksi ajattelemaan, että objektiivinen ja subjektiivinen eivät ole vain toisensa poissulkevia ääripäitä, vaan niiden välillä on piirteitä molemmista.

Objektiivisuus eri tieteenaloilla

Luonnontieteellisen tutkimuksen sanotaan olevan objektiivisempaa kuin humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen. Eri tieteenaloilla käytetään eri menetelmiä ja objektiivisuuden kriteerejä.

Luonnontieteiden objektiivisuus on ensinnäkin sitä, että tutkija on tutkimuskohteestaan fyysisesti erillinen. Kun geologi koputtelee kalliota, hän ei tutki itseään. Silti luonnontieteissäkään ei ihmisen vaikutusta voida välttämättä kokonaan eliminoida, sillä tutkijan käyttämät havaintolaitteet voivat vaikuttaa kokeen kulkuun ja lopputulokseen.

Miksi objektiivisuus ja siihen liittyvä tutkimustulosten toistettavuus on helpompi saavuttaa luonnontieteissä kuin ihmistieteissä? Syitä ovat ainakin seuraavat: luonnontieteiden tutkimuskohteet ovat usein aineellisia ja konkreettisia, ihmistieteiden taas aineettomia ja abstrakteja. Luonnontieteiden tutkimuskohteita voidaan siten havaita suoraan empiirisesti, kun taas ihmistieteissä tutkimuskohteiden ominaisuudet ovat usein vain pääteltävissä havaittavasta toiminnasta. Siksi erityisesti ihmistieteissä tulkinta ja ymmärtäminen ovat keskeisiä tavoitteita. Tulkinta ihmistieteissä vastaa luonnontieteissä teorianmuodostusta ja yksittäisten teoreettisten oletusten tekemistä (Ilkka Niiniluoto, Tieteellinen päättely ja selittäminen, Helsinki: Otava 1983, 167).

Ihmistieteissä tutkija on itsekin toimija yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa todellisuudessa ja siten osa tutkimuksensa laajaa taustaa ja asiayhteyttä. Ihmistieteissä tutkimuksen kohteena on aina ihmisten toiminnan kautta syntynyt todellisuus, joka on olemassa ihmisten antamien merkitysten varassa. Tämän sosiaalisen todellisuuden kokeminen ja tulkinta tapahtuvat yksilön omassa tietoisuudessa. Objektiivinen ja subjektiivinen kietoutuvat yhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.