Édouard Vuillard (1868-1940): Ompelijattaret (1890)
blog

Voimaantuminen ja työssä jaksaminen vaatimusten ristipaineessa

Omien mahdollisuuksien lisääminen on voimaantumisen yleisohje.

Monen työelämässä toimivan mielessä pyörii kysymys, miten löytää paras mahdollinen suorituskyky aivoja liikaa rasittamatta ja luovuutta menettämättä. Olisipa siihen pilleri!

Vaikka sellaista pilleriä tai ihmelääkettä ei ole olemassa, on itse asialle olemassa sentään nimi: voimaantuminen.

Voisi kuvitella, että voimaantuessaan saa lisää voimia. Saa uusia kykyjä, taitoja ja mahdollisuuksia. Siksi jaksaa enemmän ja kykenee tekemään asioita, joihin ei aiemmin kyennyt. Kuulostaa ihan potenssilääkkeeltä!

Voimaantumisen malleja

Voimaantumisessa voidaan erottaa kompensaatiomalli ja vaihtomalli, lisäysmalli sekä tunnemalli.

Kompensaatiomallissa uusi työ, harrastus tai muu asia, kuten lohturuoka tai -shoppailu, korvaa menetystä ja tuo elämään ainakin hetkellisesti uutta merkityksellisyyttä tai hyvänolon tunnetta. Parhaimmillaan kompensaatio voi synnyttää suhteellisen pysyvää pystyvyyden ja arvostuksen tunnetta. Huonoimmillaan kompensaatio on kuitenkin vain laiha lohtu ja johtaa krapulan kaltaiseen tilaan. Se jos mikä uuvuttaa.

Vaihtomallissa jotain vanhaa jätetään pois ja uutta otetaan tilalle. Vaihtomallin ja kompensaatiomallin ero on siinä, että vaihtaminen on tarkoituksellista, kun taas kompensaatiota edeltää tahtomatta tapahtunut menetys. Sellainen voi olla vaikkapa työn tai harrastuksen menettäminen. Vaihtomallissa taas työpaikkaa ja harrastusta vaihdetaan puhtaasti omasta halusta.

Lisäysmallissa vanhasta merkityksellisyyden tai arvostuksen lähteestä ei poistu tai vähene välttämättä mitään, vaan kaiken hyvän päälle tulee vielä lisää.

Lisäksi on olemassa voimaantumisen tunnemalli. Siinä ei kiinnitetä huomiota määrään vaan laatuun. Voimaantumisen tunne voi seurata esimerkiksi arvostetuksi tulemisen kokemuksesta tai kateuden tunteen väistymisestä.

Työssä jaksaminen koetuksella

Työssä jaksaminen voi olla koetuksella henkilökohtaisista tai yleisistä syistä. Henkilökohtaiset syyt jakautuvat suoraan työhön liittyviin ja muihin.

Suoraan työhön liittyviä henkilökohtaisia syitä, jotka koettelevat jaksamista, ovat työtehtävien raskaus ja yksitoikkoisuus, jatkuva matkustaminen, huonot välit pomon tai työkaverin kanssa, työsuhteen epävarmuus, epäonnistuminen uuden työn haussa, olemattomat mahdollisuudet edetä työuralla ja niin edelleen. Muita henkilökohtaisia syitä työssä uupumiselle ovat taloudelliset huolet, lapsiin liittyvät huolet, sairaus, avioero, läheisen ihmisen kuolema ja niin edelleen.

Vaikka puhutaan työuupumuksesta, uupuminen on kokonaisvaltaista. Jos siis uupuu, niin uupuu useimmilla, ellei kaikilla elämän osa-alueilla eikä vain työssä. En tunne sellaista työssä uupunutta, joka loistaisi voimansa tunnossa kotona ja harrastuksissa.

Työssä uupumisen yleisiä ja kollektiivisia syitä ovat työpaikalta puuttuva me-henki ja yhteisöllisyyden tunne, työntekijöiden välinen tuhoava kilpailu, yhteisen työtä koskevan näkemyksen ja tavoitteenasettelun puuttuminen sekä jatkuvat rakenteelliset tai töiden järjestelyä koskevat muutokset. Muita työssä uupumisen kollektiivisia syitä ovat johtamiseen liittyvät ongelmat, YT-neuvottelut ja irtisanomisen uhka.

Vaatimusten ristipaine

Vaatimukset ovat sisäisiä ja ulkoisia. Mitä itsenäisempää työ on, sitä suurempi rooli on henkilön omilla eli sisäisillä vaatimuksilla. Kaikissa työtehtävissä on kuitenkin myös ulkoisia vaatimuksia, jotka koskevat niin työn sisältöä ja muotoa kuin ajankäyttöäkin.

Sisäisten vaatimusten suhteen olisi helppo neuvoa: jos työ tuntuu liian vaativalta, vaadi itseltäsi vähemmän. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Silloin on hyvä pysähtyä ja miettiä, miksi asettaa itselleen tai muille suuria ja jopa liian kovia vaatimuksia.

Itselle asetetut liialliset vaatimukset ovat oire, jonka syihin olisi hyödyllistä tutustua. Siinä työnohjaus ja luotettu ystävä voivat auttaa.

Ristipainetta luovat vastakkaiset ja monet päällekkäiset odotukset eri tahoilta, kuten esimieheltä, kollegoilta ja asiakkailta. Ristipainetta tuottavat myös liiallinen työkuorma ja aikatauluongelmat, kuten kiire ja liian lähellä olevat deadlinet.

Näihin voivat auttaa etukäteissuunnittelu ja varautuminen sekä tehtävien aikatauluttaminen ja priorisointi. Apua voi myös olla mahdollista pyytää. Saatat kuitenkin joutua myöntämään, että et ehdi tehdä kaikkea etkä niin hyvin kuin haluaisit. Tämä uuvuttaa erityisesti perfektionistin.

Helppohintaiselta kuulostava ohje on, että pitää oppia hyväksymään oma rajallisuutensa ja keskinkertaisuutensa. Se voi olla erityisen vaikeaa yliopistolla, jossa mielellään tähdätään huipulle niin kuin yliopisto-sanan etuliitekin vihjaa.

Mikä voimaannuttaa?

Voimaantuminen koskee sekä yksilöitä että yhteisöjä. Työssä jaksamista koettelevien ongelmien käsittely ja ratkaiseminen voivat voimaannuttaa hyvin nopeastikin. Jos saa esimerkiksi riidan sovittua, se voimaannuttaa. Tämän kuvaukseksi sopii vaihtomalli: entisen huonon tilanteen tilalle rakennetaan uusi ja parempi.

Työyhteisön voimaantuminen voi edellyttää, että yksilöt voimaantuvat ensin. Esimerkiksi jos työyhteisön jäsentä on kohdannut suuri henkilökohtainen suru ja menetys, yhteisön voimaantuminen voi vaatia sen ajan, jonka yksilön suruprosessi kestää.

Yhteisön voimaantuminen ei ole kuitenkaan välttämättä vain yksilöiden voimaantumisten summa. Yhteisön voimaantuminen voi myös vaatia yhteisön jäsenten yhteistä työn ajattelua, tavoitteiden ja työnjaon miettimistä sekä yhteisiä ponnisteluja.

Yksilöt voivat tehdä oman työnsä hyvin. Se ei kuitenkaan välttämättä takaa, että yhteisö voi ja suoriutuu kollektiivisesti hyvin. Siihen tarvitaan työyhteisön yhteistä ajattelua ja tekemistä. Tästä työyhteisön jokainen jäsen on osaltaan vastuussa.

Yhteisen ajattelun ja tekemisen tarve riippuu työtehtävistä ja työyhteisöstä. Kaikissa tehtävissä ja kaikilla työpaikoilla kollektiivinen työote ei ole yhtä tärkeää, mutta voi silti olla hyödyksi.

Työssä jaksamisen edellytykset

Työssä jaksamisen edellytykset jakautuvat henkisiin ja aineellisiin. Aineellisia työssä jaksamisen ehtoja ovat riittävä ruoka, liikunta ja lepo. Niitä yhdistää se, että ne ovat terveyden edellytyksiä.

Riittävä uni on tärkeä terveyden edellytys. Uni on sekä fyysisen että psyykkisen jaksamisen ehto.

Henkisiä työssä jaksamisen edellytyksiä ovat työssä saatu tuki ja kannustus, työn sisäinen palkitsevuus, työtehtävien kiinnostavuus, työyhteisön hyvät ihmissuhteet sekä työn fyysinen ja henkinen turvallisuus.

Henkisiin kuuluvat myös työhön välittömästi liittymättömät tekijät, kuten perhetilanne, lasten tilanne, suhde puolisoon, sukulaisiin ja ystäviin, taloudellinen tilanne, terveys ja sairaudet. Näillä on tietysti konkreettinenkin puolensa, mutta kaikki huolet, olivat ne taloushuolia, terveysongelmia tai ihmissuhdeongelmia, kuormittavat henkisesti.

Vastaavasti kaikki vahvuudet, myös fyysiset, vahvistavat henkisesti. Fyysinen ja henkinen kulkevat käsi kädessä.

Huolia ja uupumisen syitä riittää, ja elämä on kulkemista kriisistä toiseen. Niinpä niin kauan kuin on työelämässä, ei ole olemassa vaihetta, etteikö työssä uupuminen olisi ainakin periaatteessa mahdollista. Vieläpä kotitöissäkin voi uupua!

Tietoinen ja tiedostamaton voimaantuminen

Voimaantua voi tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Tietoista voimaantumista on itsestä ja aineellisista työssä jaksamisen edellytyksistä huolehtiminen. Niitä ovat edellä mainitut ravinto, liikunta ja lepo. Korkki kannattaa pitää mieluummin kiinni kuin avata usein.

Tietoista voimaantumista on myös metatietojen ja -taitojen vahvistaminen: itsensä puolustaminen, rajojen asettaminen, ein sanominen, hyvään ja kiinnostavaan keskittyminen. Itsenäisissä työtehtävissä tämä on periaatteessa helpompaa kuin sellaisissa tehtävissä, jotka ovat annettuja ja toistuvia ja joiden tekemisen tapaan ja aikaan ei työntekijä itse voi juurikaan vaikuttaa.

Voimantumista on periaatteessa minkä tahansa uusien taitojen ja vahvuuksien hankkiminen. Kielitaidon parantaminen tai soittotaidon tai käsityötaitojen kehittäminen voivat voimaannuttaa, vaikka ne eivät liittyisi työtehtäviin. Tämä liittyy kompensaatiomalliin: puutetta yhdessä suunnassa voi korvata lisäys toisessa.

Oman osaamisen kartuttaminen luo tervettä itsetuntoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Ylipäänsä omien mahdollisuuksien lisääminen ja valintojen alueen kasvattaminen on voimaantumisen yleisohje.

”En aio mennä syksyllä opistoon”

J. Karjalainen laulaa ”Mennyt mies” -laulussaan, että ei aio mennä syksyllä opistoon. Jos ei halua uutta harrastusta tai elinikäistä oppimista, onko toivoton tapaus? Voiko työssä jaksaa sellaisena kuin on?

Yhden vastauksen mukaan jaksaminen on asenteesta kiinni. Se on kovaa puhetta ja tulee vahingossa paljastaneeksi muuta kuin tarkoittaa: jaksaminen ilmenee tunteissa ja asenteissa. Niihin ei voi kuitenkaan välttämättä vaikuttaa suoraan.

Jos tuntee, että ei jaksa, on tärkeää saada apua. Parhaassa tapauksessa tukea voivat tarjota oma työkaveri ja työyhteisö. Ystävällinen ja arvostava sana voi kohottaa työkaveria paremmin kuin Redbull. Apua on mahdollista saada myös työterveyslääkäriltä ja -psykologilta.

Avun hakemisen kynnys voi kuitenkin olla korkea. Omillaan pärjäämisen tarve on maailman onnellisimmalla kansalla suuri.

Kaikkia ihmisiä, myös itseään tulee kohdella päämääränä sinänsä. Tämä vahva ja resonoiva bassoääni kantautuu niistä syvyyksistä, missä järjen ja hyvän tahdon yhteiset pohjavirrat kulkevat. Olet tärkeä ja arvokas ihminen, vaikka et käy kuntosalilla, juokse puolimaratoneja tai ole koko ajan lukemassa uutta kirjaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.