Yleinen

Väitöskirjashoppailusta

Tällä kertaa hallinnon tutkija pohtii tieteentekemisen erästä lieveilmiötä.

Ennen lomia eräs jatko-opiskelija otti yhteyttä ja kertoi vaihtavansa toisen yliopiston jatko-opiskelijaksi. Syyksi hän kertoi ohjaustilanteen helpottumisen kun välimatka tulevaan ohjaajaan on lyhyempi. Kaikkien nykymaailman mahdollistavien yhteydenpitomahdollisuuksien keskellä välimatkalla on vaikeaa selittää pyrkyä toisen yliopiston helmoihin. Epäilenkin että tässä on ehkä ollut pikemminkin kyse väitöskirjashoppaamisesta, jossa jatko-opiskelija hakee itselleen soveltuvinta vaihtoehtoa tavallaan kilpailuttamalla ohjaajia ja yliopistoja.

En yleisesti ole kilpailuttamista vastaan. Siitä ei kuitenkaan ole tieteenteon malliksi ainakaan väitöskirjatyöhön. Olen siitä huolissani erityisesti siksi, että kyse voi olla lähinnä väitöskirjan ja prosessiin sisältyvien opintosuoritusten laadusta. Väitöskirjashoppaaja ei todennäköisesti etsi pidempää aikaa ja suurempaa vaivaa, väitöskirjan laadun vankkoja takeita, vaan pikemmin helpotusta urakkansa. Jos ohjaaja/ohjaajat yhdessä yliopistossa pitävät tiukasti kiinni korkeista ja sitä myöten työläistä laatuvaatimuksista, väitöskirjashoppaaja voi alkaa miettimään kelpaisiko jonnekin muualla vähän vähemmän. Valitettavasti näin näyttää myös jossain määrin olevan, sillä alituisten tulospaineidensa keskellä yliopistojen näyttää olevan hankalaa sanoa mahdolliselle väitöskirjalle ei. Ei siksi ole tavatonta olla jatko-opiskelijana useammassa yliopistossa ennen kuin työ on valmis tai tekijän into loppuu kokonaan. Sen pitäisi pistää hälytyskellot soimaan. Systeemissä on mahdollinen valuvika, joka mahdollistaa sellaisten väitöskirjojen hyväksymisen, joita shopanneen jatko-opiskelijan aikaisempi yliopisto ei olisi hyväksynyt sellaisenaan.

Väitöskirjashoppaamiseen liittyy toinenkin lieveilmiö, josta en erityisesti pidä. Kun yliopiston vaihto sitten on tosiasia, se usein perustellaan enemmän tai vähemmän julkisesti valheen kautta. Väitöskirjashoppaaja ei julkisesti myönnä hakeneensa vaihtoehtoa, joka on itselle helpompi kuin ohjaajan edellyttämä työläs ja aikaa vievä tapa. Sen sijaan moni kertoo joko riitautuneensa entisen ohjaajansa kanssa tai saaneensa tältä olematonta ohjausta. Olen itse kutakuinkin lakannut uskomasta näitä tarinoita. Molempia puolia shopanneen jatko-opiskelijan tarinasta ei nimittäin millään kuule, koska ohjaajalle ei ole eettisesti oikein retostella entisen ohjattavansa asioita julkisesti.

Esa Hyyryläinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Esa Hyyryläinen

Esa Hyyryläinen - Hallinnon tutkija

Hallintotieteen professori julkisjohtamisen oppiaineessa. Kiinnostunut kutakuinkin kaikesta hallintoon ja johtamiseen liittyvästä.