Yleinen

Jonakin päivänä minä vielä-logiikka ei vaan toimi

Tällä kertaa Hallinnon tutkija harrastaa itsereflektiota osuneita sitaatteja hyödyntämällä.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa prokrastinaatiosta, vitkuttelusta, joka ei johdu laiskuudesta, vaan pikemminkin siitä, että vitkuttelija pelkää jotakin jota ei ehkä itse tiedosta.  Menestymisen pelkoa on tarjottu yhdeksi selitykseksi. No, tupsahdin asiasta tekstejä etsiessäni Denis Waitleyn runoon ”Someday Isle”. Sen otsikko on hauska englannin lausumisen ja kirjoittamisen eroon perustuva sanaleikki, samanlainen kuin aikanaan Funkytown-kappaleen tehneen yhtyeen nimi Lipps Inc. (”lipsync”). Lausumalla Waitleyn runon otsikosta tulee ”Someday I’ll”, joka suomeksi olisi vaikka ”jonakin päivänä minä vielä”. Sitten piti katsoa mikä kaveri tämä Denis Waitley oikein on, ja siinäpä sitten lyhyt selitys sille mistä nyt kirjoitan. Goodreads.com oli kasannut joukon sitaatteja kaverilta. Kun ne näin, blogin suunta muuttui.

Denis Waitley ei ole primääristi runoilija, vaan tietokirjailija, jonka tunnetuin teos on käsittääkseni ”The Psychology of Winning”. Goodreads ei kunnolla kerro mistä tekstistä ovat sitaattinsa ottaneet, joten en osaa nyt niitä paikallistaa sen kummemmin. Ei kai se ole tässä tärkeääkään, sillä nostan vain muutaman minuun osuneen esille. Jos osuu teihinkin, siirtykää itse kaverin tekstejä lukemaan.

Aloitetaan matka vaikka tästä hienosta sitaatista: ”Sinua ei pidättele se mitä olet, vaan se mitä et ajattele olevasi”. Olen esimerkiksi kuullut aika monen opiskelijan sanovan itsestään, etten ole tutkijatyyppinen. Tuon kuultuani olen usein ottanut puheeksi sen millainen stereotypia tuo ”tutkijatyyppinen” oikein on. Käännän nyt tuon sitaatin itseeni, ja katson hetken peiliin. Kollega totesi äskettäin allekirjoittaneesta, että olen kyllä perillä metsästä, mutta en ehkä puista. Jos jättää huomautuksen kryptisyyden väliin, niin taidan tietää mistä hän puhui. Olen opetellut tietämään vaikka mistä työhöni liittyvästä asiasta jotakin, mutta en voi väittää tuntevani mitään erityisalaa ihan juurta jaksaen. Minulle on riittänyt metsän näkeminen puilta. Olen sitä pitänyt koko homman suolanakin. Nyt voisi olla hyvä paikka itsereflektioon ja oman ajattelutapansa kyseenalaistamiseen.

Tämäkin Waitleyn sitaatti oli siksi juuri tähän liittyen hyvä: ”Sinun täytyy jatkaa asiantuntemuksen hankkimista, mutta välttää ajattelemasta kuin asiantuntija”. Asiantuntemustieto ei ole juurikaan ollut viime aikoina arvossaan. Sen kyseenalaistaminen on suurelta osin ikävä ilmiö, johon on ollut aika vaikea suhtautua. Sitä ei ole tarvetta jatkossakaan hyväksyä, ettei faktoilla ole monille enää merkitystä. Täytyy vain toivoa paluuta normaaliin järjestykseen, jossa valheista ei palkintoa ole luvassa. Asiantuntijoilla on kyllä samalla paikka miettiä asiaansa uudestaan. Meillähän ei ole tiedon monopolia, eikä asiantuntijuuden monopolia. Nöyryyttä tarvitaan, että tämän tunnustaa. Vain sillä tavalla voi nähdä asemansa osana kokonaisuutta realistisemmin.

Tämä oheinen sitaatti on pitkä, mutta siinä on viesti, jolla on merkitystä kaikille, joille prokrastinaatio on arkipäivää josta olisi halu päästää irti: ”Aika on ketään syrjimätön työnantaja. Jokaisella ihmisellä on täsmälleen sama määrä tunteja ja minuutteja joka päivä. Rikkaat eivät voi ostaa lisää tunteja. Tutkijat eivät voi keksiä uusia minuutteja. Etkä voi säästää aikaa käyttääksesi sen jonain toisena päivänä. Silti aika on ihmeellisen reilu ja anteeksiantava. Vaikka olisit tuhlannut millä tavalla aikaa aikaisemmin, sinulla on silti koko huominen.

Ja kun on riittävästi muutokseen valmis, voi muistaa tämän: ”Opi menneestä, aseta lennokkaita ja yksityiskohtaisia tavoitteita tulevalle, ja elä ainoassa ajankohdassa johon voit yhtään vaikuttaa, nyt”. Tässä on samalla hyvä paikka tulla takaisin tuohon ”Someday Isle”-runoon, nyt osaan siitä ilman käännöstä, sillä alkuperäiskielellä se sanoo asian vielä paremmin. Siis sen, ettei kannata uskoa ”jonakin päivänä minä vielä”-logiikkaan, sillä sitä päivää ei odottajalle koskaan tule. Se mitä on tehtävä, on tehtävä nyt.

But you’ll never set foot on your Someday I’ll

When you’ve paid all your dues and put in your time

Out of nowhere comes another Mt. Everest to climb

From this day forward make it your vow

Take Someday I’ll and make it your now.

Esa Hyyryläinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Esa Hyyryläinen

Esa Hyyryläinen - Hallinnon tutkija

Hallintotieteen professori julkisjohtamisen oppiaineessa. Kiinnostunut kutakuinkin kaikesta hallintoon ja johtamiseen liittyvästä.