Tietokone sylissä.
Jatkuva oppiminen

Oi aikoja, oi tapoja

Vastuu on kuulijalla. Latinalainen sanonta ”O tempora, o mores” on yleisesti juurtunut käyttöön, jossa ihmetellään nykyajan tapoja ja maailman menoa. Varsin usein ironiseen sävyyn. Korona-viruksen muuttaessa maailmaa ja tapoja, tämä lausahdus alkaa ainakin minun korvissani saada myös positiivista kaikua.

Oi aikoja, jotka saavat meidät muuttamaan arkeamme tällaisella vauhdilla ja vastuullisuudella. Niin monesta suusta olen kuullut, että ainoastaan muutos on pysyvää ja muutosvauhti nykymaailmassa vain kiihtyy. Nyt on saavutettu ainakin yksi uusi huippu vauhdin suhteen, sillä niin ällistyttävällä tahdilla ja vieläpä rauhanomaisin ratkaisuin on pystytty kääntämään tavanomainen arki täysin uusille urille globaalilla ja kansallisella tasolla. Oi aikaa, joka saa meidät ihmiset toimimaan näin hienosti yhteen hiileen puhaltaen!

Oi tapoja, joita nämä poikkeuksellisen arjen haasteet saavat meitä nyt opettelemaan. Niin paljon hyviä tapoja! Lähtien ihan siitä toisen huomioimisesta käsienpesuineen, yskimisohjeineen ja fyysisine etäisyyksineen. Hyviä uudelleen löytyneitä tapoja lienee myös orastava yhteisöllisyys, jossa konkreettisesti autetaan naapuruston avuntarvitsijoita vaikka kaupassa käymällä. Tai se, että osataan antaa kiitos kriittisissä tehtävissä toimiville, ja edesautetaan heidän onnistumistaan tehtävässään toimimalla ohjeiden mukaan ilman sen suurempaa änkyröintiä.

Oi aikoja, jotka haastavat meidän vapaa-aikamme ja tapamme liikkua. Poikkeustilanne pakottaa meidät miettimään uudelleen, miten pysyä fyysisessä kunnossa ja pitää mielen vireänä. Tai miten käydä kaupassa tai siirtyä työpaikalle. On mahtavaa, kuinka paljon ja lyhyessä ajassa väki on alkanut jakaa ideoitaan ja kokemuksiaan, mitä karanteenin aikana voi tehdä. Eri oppilaitosten etäkoulutustarjonta, äänikirjat, Karanteeniklubin kaltaiset Facebook-ryhmät ja verkkosivut tai eri kuntosalien julkaisemat ilmaiset etäjumpat ovat kultaakin kalliimpia silloin, kun kissavideot, lomakuvien katselu tai suoratoistokanavien tarjonta ei enää riitä täyttämään vapaa-aikaa karanteeniajan edetessä.  Oi aikaa, joka ehkä saa monen meistä löytämään luontopolut uudelleen ja siirtymään vaikka polkupyörän käyttöön. Kun näin jatkuu tarpeeksi kauan, saattaa olla, että nämä väliaikaiseksi ajatellut tavat jäävätkin pysyviksi, ja muuttavat maailmaa korona-epidemian jälkeen kestävämpään suuntaan.

Oi tapoja, joita ottavat haltuun etätyöhön lähetetyt ja etätyössä opiskelevat. Moni kohtaa Zoomit, Moodlet, Teamsit, Thinglinkit, Padletit ja monet muut ensimmäistä kertaa. Verkostojen kautta kiirii uutisia, joissa etänä on onnistuttu järjestämään sellaisia tapaamisia, koulutuksia ja tapahtumia, joiden toteutumista verkkovälitteisesti ei muutama viikko sitten olisi voitu kuvitellakaan. Pakko on tässä tapauksessa toiminut positiivisena kirittäjänä, kun moni on joutunut pikavauhtia omaksumaan uusia työtapoja ja -välineitä. Ja meidän kaikkien oppiminen jatkuu.

Oi aikoja, oi tapoja jotka edesauttavat myös jatkuvaa oppimista. Sitä oppimista, joka jatkuu läpi elämän, mutta korostuu työelämässä. Esimerkistä käy vaikka hoitajat, joita koronan takia pikakoulutetaan hengityskoneiden käyttöön. Tai opettajat, jotka haluavat monipuolistaa etäopetustaan ja kuumeisesti etsivät uusia etätyökaluja perinteisten sovellusten oheen. Pandemia on vakava ja valitettava asia, mutta se tarjoaa jälkimainingeissaan erinomaisen lähtökohdan uusien ja kestävien työtapojen omaksumiseen yhä isommalle väestönosalle. Se, että iso joukko harjoittelee parhaillaan etätyössä ajatonta ja paikatonta työskentelyä, lupaa isoa harppausta digiloikkaa ottavissa työyhteisöissä ja koulumaailmassa. Itse olen oppinut epidemian aikana tähän mennessä, että osaamistarpeisiin työelämässä on pystyttävä vastaamaan nopeammin, ja osaamisen hankkimisen on oltava aiempaakin yksilöllisempää. Koulutuspalveluiden saavutettavuuden ja joustavuuden merkitys korostuu poikkeustilanteissa. Tällä hetkellä moni opettelee asiat omatoimisesti. Heitän ilmoille kysymyksiä itse vastattavaksi. Entäpä jos tällainen itse tai työssä opittu osaaminen pitää validoida, mitä tehdään? Tai miksi osaaminen pitäisi validoida?

Kysymyksistä ja vastauksista viis, itseopiskeluun on nyt hyvät mahdollisuudet. Aistittavissa oleva me-henki näyttäisi toimivan myös etätyöskentelyyn ja opiskeluun kannustamisessa. Tietoverkossa on jo valmiiksi lukemattomia tietolähteitä etätyöskentelyn tueksi, ja niitä tulee lisää jakoon koko ajan. Vielä enemmän tuntuisi ilmaantuvan verkko-opetukseen liittyvää materiaalia ja vinkkiryhmää. O tempora, o mores. Positiivisella hämmästyksellä seuraan, miten eri verkostoissa toimijat sparraavat toisiaan. Ja lähetän lämpimiä ajatuksia kaikille korona-talkoissa oleville ja sparraajille. Tehkäämme kukin parhaamme, tukekaamme kollegoita ja auttakaamme naapureita. Uusi aika koittaa!

 

Henna Hyytiä
koulutuspäällikkö, jatkuva oppiminen
Vaasan yliopisto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jatkuvan oppimisen tiimi

Jatkuvan oppimisen tiimi - Osaamista tulevaisuuteen

Blogia kirjoittavat Vaasan yliopiston jatkuvan oppimisen asiantuntijat.