Yleinen

Mitä laatu on ja voiko sitä mitata?

Robert M. Pirsig (1928-2017) kirjoittaa kirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito laadun olemuksesta. Hän kertoo esimerkin moottoripyörämekaanikosta, joka raahustaa aamuisin töihin vailla syvempää kiinnostusta moottoripyörän toimintaan. Hän korjaa koneita leipänsä ansaitakseen, työstä toiseen hypähdellen.

Leipämekaanikko ei piittaa kokonaiskuvasta, eikä liioin pohdi materiaalin ominaisuuksia tai laitteen eri osien yhteistoimintaa. Hänelle kone on ajallisesti ja paikallisesti irrallaan muusta maailmankaikkeudesta.

Pirsigin mukaan laadun päälle ymmärtävät mekaanikot käsittävät mekaaniset laitteet toisin: ne ovat tutkiskelun ja mielenkiinnon kohteita; ikään kuin henkisiä olentoja. Laadusta huolehtivalle ei riitä, että löytää hajonneen osan, lisäksi on löydettävä vian syyt ja seuraukset, jotta työn voi tehdä huolella jatkovauriot välttäen.

Mietiskelevälle mekaanikolle teknologia ei ole vain läjä osia, rattaita ja ruuveja, vaan ihmisen suunnittelema mielekäs kokonaisuus, jolla on oma paikkansa teknisten, sosiaalisten ja kielellisten järjestelmien maailmankaikkeudessa.

Mikäli yhteiskuntaa rakentaisivat työelämän enemmistössä vaikuttavat Pirsigin kuvaamat leipämekaanikot, kasvaisi myös järjestelmien ja tietorakenteiden välinen riitasointuisuus.

Kuviteltavissa olisi, että hyvin eristetyt uudet talot olisivat valmistuessaan kyllä lämpimiä, mutta homehtuisivat. Sekin voisi olla täysin mahdollista, että elintarvikkeet säilyisivät viikkoja, mutta aiheuttaisivat samalla käyttäjilleen kenties uusia ja yllättäviä terveysongelmia.

Laatu on luonteeltaan kompleksista, koska se on aina suhteessa muuhun systeemisyyteen.

Tiede teutaroi tämän ongelmatiikan maastossa jatkuvasti. Esimerkiksi ihmisperimän irrallisista geeneistä paikallistetaan ”ongelmia”, ilman että vaivaudutaan pohtimaan, josko kyseisellä ominaisuudella olisi jokin toinen ongelmia ehkäisevä tarkoitus, tai voisiko kyseinen geeni olla mahdollisesti piilevästi hyödyllisessä yhteisvaikutuksessa muiden geeniominaisuuksien kanssa.

Silloin kun eri järjestelmät eivät keskustele riittävästi toistensa kanssa, syntyy kakkoslaatua eli sekundaa.

Talopaketin toimittaja ei vastaa hajoavista ikkunoista, ikkunanvalmistajakaan ei vastaa, koska toimitettu piirustusten mukaan, eikä ikkunoiden asentaja vastaa, koska asennettu ohjeiden mukaisesti. Kaikki kuitenkin näkevät, että ikkunat ovat liian suuria tai ikkuna-aukot vaihtoehtoisesti liian pieniä. Se kuka tai mikä on syyllinen, ratkotaan lopulta vuosia kestävässä oikeusprosessissa.

Pirsigin mukaan ”kun ihmistä ei hallitse erillisyydentunne siitä minkä parissa hän työskentelee, silloin voidaan sanoa, että hän ’välittää’ siitä mitä hän tekee. Sitä välittäminen oikeastaan on, samaistumista siihen mitä tekee. Se jolla on se tunne, näkee myös välittämisen kääntöpuolen, itse laadun.”

Laadun metafysiikassa laatu on välittämisen tuottamaa yhteensopivuutta.

Yliopistoissa tämä ikiaikainen filosofinen teema kiinnostaa, koska tutkimuksen ja opetuksen laatua mitataan monin tavoin.

Laadukkaan tutkimuksenkin tulee sovittautua aikaisempaan traditioon sekä muuhun alan kentällä tehtävään tutkimukseen. Samoin laadukas opetus perustuu välittämiseen, ja opetuksen sisältöjen sekä menetelmien tulee vastata ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin ja työelämän tarpeisiin.

Jos ikkuna ei sovi sille varattuun ikkuna-aukkoon, ei se muista hyödyllisistä ominaisuuksistaan huolimatta ole missään määrin laadukas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ilkka Luoto

Ilkka Luoto - Paikan henki

Olen aluetieteen yliopistonlehtori Ilkka Luoto ja naputtelen blogiini tekstejä kulloinkin sormenpäitäni polttelevista yhteiskunnallisista aiheista. Paikan henki on arvaamaton, eikä sen liikkeitä siksi tulisi tavoitella liian rationaalisin keinoin.