julkisoikeus

Lastensuojelun sijaishuollon valvonta – Kehittyminen ja haasteet

Lastensuojelun sijaishuollon valvonta ja valvonnan avulla paljastuneet epäkohdat sekä kaltoinkohtelu lastensuojelussa ovat puhututtaneet säännöllisesti jo muutaman vuoden ajan. Tässä kirjoituksessa olen tarkastellut näitä teemoja erityisesti eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen lastensuojelulaitoksiin määräämien ennalta ilmoittamattomien tarkastusten ja niillä havaittujen epäkohtien kautta. Tekstissä on myös käsitelty lastensuojelun valvonnan kehittymistä ja kehittämistarpeita ottaen huomioon viimeaikaiset havainnot ja kehitys.

 

 

Valvonnan kehittymistä olen pohtinut pitäen mielessä ystävältäni ja kollegaltani Mikko Oraselta lainaamaani ajatusta kolmesta eri tavasta nähdä lastensuojelun muutos:

  1. Lastensuojelussa mikään ei ikinä muutu
  2. Lastensuojelu muuttuu kriisien kautta tai
  3. Lastensuojelussa muutos tapahtuu pitkäjänteisen kehittämistyön kautta.

 

Ensimmäisen lastensuojelulain aikana yhteiskunta epäonnistui valvontatehtävässään

 

Valvontaa ja sen tuloksia ei voida tarkastella lastensuojelun sisällöstä ja yhteiskunnasta irrallisena toimintana vaan valvonta ja sen tulokset, yhteiskunnan haasteet sekä lastensuojelun odotukset muodostavat ajan kuvaa peilaavan kokonaisuuden. Lastensuojelu ja sen valvonta vastaa nykyisin varsin erilaisiin haasteisiin, mihin se vastasi esimerkiksi ensimmäisen lastensuojelulain voimaan saattamisen aikaan vuonna 1937.

 

Vuosina 1937-1983 voimassa olleen lastensuojelulain ajoista julkaistiin vuonna 2016 Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983 -selvitys eli lastensuojelun menneisyysselvitys. Siinä keskityttiin erityisesti lastensuojelun epäkohtiin ja kaltoinkohteluun. Lastensuojelun menneisyystutkimusta seurasi valtiollinen anteeksipyyntötilaisuus, jossa annettiin lupaus siitä, etteivät vastaavat teot enää toistuisi. Ensimmäisen lastensuojelulain aikaan yhteiskunnan todettiin epäonnistuneen yrittäessään tarjota turvaa, huolenpitoa, arvostusta ja rakkautta lapsille, jotka yhteiskunta oli ottanut huostaansa. Valvonnan näkökulmasta tarkasteltuna voidaan todeta, että yhteiskunta epäonnistui valvontatehtävässään.

 

Viime aikoina paljastuneet kaltoinkohtelu ja epäkohdat ovat olleet erilaisia kuin menneisyysselvityksen aikakaudella. Kaltoinkohtelukokemuksia yhdistää se, että ne on selvitetty asiakkaat kohtaamalla ja heitä kuulemalla ja kuuntelemalla. Menneisyysselvityksessä haastateltiin entisiä asiakkaita selvitystä varten ja selvitys perustui haasteltujen elämäntarinaan. Apulaisoikeusasiamiehen määräämillä tarkastuksilla tavattiin nykyisiä asiakkaita laillisuusvalvonnan toteuttamiseksi, jolloin kuulemista verrattiin asiakirjoihin ja muihin selvityksiin. Asiakkaiden kuulemisesta, heidän osallisuudesta osana valvontaa on tullut keskeinen käsite ja työkalu.

 

Vilja-Eerikan tapaus muuttaa lastensuojelua ja valvontaa

 

Ymmärtääksemme lastensuojelun valvonnan kehittymistä syvällisemmin, lienee tarkoituksenmukaista tarkastella lastensuojelun menneisyysselvityksen, vuosien 1937-1983, ja apulaisoikeusasiamiehen vuosina 2018-2020 suorittamien tarkastuksien väliin jäävää aikaa.

 

Vuosien 1937-1983 tapahtumat johtivat valtiolliseen anteeksipyyntöön vuonna 2016. Menneisyysselvityksen kohteena ollutta aikaa kuvaa valvonnan puute ja tehottomuus. Epäkohtien esilletulo oli kieltämättä kriisi, mutta lastensuojelun valvonnan ja koko lastensuojelulain periaatteet ovat muuttuneet ensimmäisen lastensuojelulain ajoista. Ensimmäisen lastensuolelulain mukaisesta kasvattilapsen käsitteestä on vuosien saatossa siirrytty asiakkuuden käsitteeseen ja esimerkiksi lapsen oikeudet on nostettu lain lähtökohdaksi.

 

Menneisyysselvityksen ja apulaisoikeusasiamiehen määräämien tarkastusten väliin jää yksi suomalaista lastensuojelua puhuttanut tapahtuma, jolloin asiakkaan ääntä ja hätää ei kuultu, vaan valvonta painottui asiakirjoihin. Vuonna 2012 kuolleen 8-vuotiaan Vilja-Eerikan kuolemaan johtanut tapahtumaketju järkytti Suomea. Vilja-Eerikasta tuli tyttö, jonka todettiin muuttaneen lakeja ja järjestelmää. Hänen kohdallaan lastensuojelu eikä mikään muukaan pystynyt tarjoamaan hänen kipeästi kaipaamansa uutta alkua.

 

Vilja-Eerikan lastensuojeluasiaa selvitettiin sekä oikeusministeriön työryhmässä että eri viranhaltijoita koskevassa virkarikosoikeudenkäynnissä. Koko lastensuojelun tilaa selvitettiin Sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva Lastensuojelu – työryhmässä. Lisäksi Onnettomuustutkintakeskus selvitti itse tapahtumaketjua ja Kuntaliitto teki asiasta oman selvityksensä. Jälkikäteinen valvonta oli perinpohjaista ja kattavaa. Vuonna 2013 Sosiaali- ja terveysministeriön selvitystyöryhmä listasi 54 toimenpide-ehdotusta, joihin kuuluivat muun muassa valvonnan ja asiakkaiden osallisuuden vahvistaminen. Tähän valvonnan kehittämiseen liittyen Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto ja lastensuojelun kokemusasiantuntijat aloittivat yhteistyön lastensuojelun valvonnan laadun parantamiseksi jo samana vuonna.

 

Uudenlaisen valvonnan tulokset

 

Apulaisoikeusasiamiehen vuosina 2018-2020 määräämillä tarkastuksilla kyse on jälleen lapsista, joiden kohdalla yhteiskunta on tehnyt päätöksen tarjota heille turvaa, huolenpitoa, arvostusta ja rakkautta. Tarkastuspöytäkirjojen perusteella näitä on tarjottu alistavilla, mielivaltaisilla ja nöyryyttävillä kasvatusmenetelmillä epäoikeudenmukaisen, ylimielisen, pilkkaavan ja rasistisen käytöksen kautta. Tarkastuksilla havaittu erityinen huolenaihe on ollut rajoitustoimenpiteisiin liittyvät oikeudenloukkaukset sekä puutteelliset kirjaukset näistä ja muista toimenpiteistä.

 

Tarkastuskertomukset kertovat karua kuvaa lastensuojelun haasteista monella eri tasolla. Niin kutsuttu laitosvalta- eli ilman lainsäädännöllistä perustetta suoritettavat käytännöt tai toimivallan ylittäminen ovat osa arkea osassa sijaishuollon yksiköitä. Havaittujen oikeudenloukkausten takana on kuitenkin osoitus lastensuojelun valvonnan kehittymisestä, sillä tehdyillä tarkastuksilla on keskitytty paljon asiakkaiden kuulemiseen. Asiakkaita on kuultu kattavasti sekä lukumäärällisesti että sisällöllisesti. Valvontaa tuottaa tuloksia tässä hetkessä vaikuttaen lastensuojelun kehitykseen ja tuottaen yhteiskunnallista keskustelua.

 

Valvottavat asiat ovat muuttuneet ja muuttuvat myös jatkossa – Yhteistyötä tarvitaan

 

Valvonnan suorittamiseen ja valvonnassa tarkastettaviin seikkoihin liittyy kuitenkin eräs kriisien ulkopuolelle jäävä käännekohta. Lastensuojelun rajoitustoimenpiteitä koskeva sääntely on kirjattu lastensuojelulain osittaisuudistukseen vasta vuonna 2006. Tätäkin ennen vastaavia toimenpiteitä on tehty, mutta vasta vuonna 2006 toimenpiteistä tuli tarkkarajaisemmin säänneltyjä ja siten myös valvottuja. Rajoitustoimenpiteiden säädösperusta, eli vanhojen lainvastaisten käytäntöjen kitkeminen, on siis verrattain nuorta oikeutta.

 

Valvonnassa asiakasosallisuuden, lastensuojelun kokemusasiantuntijuuden, hyödyntäminen on aloitettu asteittain vuonna 2013 ja ensimmäinen kokemusasiantuntijan kanssa suoritettu tarkastus on tehty vuonna 2017. Tältä osin rajoitustoimenpiteet, niiden valvonta, lasten ja nuorten kuuleminen valvonnalla sekä kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen valvonnassa ovat hiljalleen kehittyviä lastensuojelun osa-alueita.

 

Oikeusasiamiehen toimiston suorittamat ennalta ilmoittamattomat tarkastukset ovat olleet pöytäkirjojen perusteella tarpeen lastensuojelun valvonnan jatkuvalle kehittämiselle kautta linjan. Lastensuojelun valvonta ei voi olla asiakkaista ja sijaishuoltopaikoista erillinen siilo, vaan lastensuojelun valvonta on vaativaa asiakasrajapinnassa tapahtuvaa ihmissuhdetyötä, joka vaatii erityisiä valmiuksia lasten ja nuorten kohtaamiseen sekä yhteistyöhön muiden tahojen kanssa.

 

Kohtaamisen ja yhteistyön taidoilla onkin suuri merkitys, sillä tähänastiset löydökset lasten ja nuorten kokonaistilanteesta ovat ainoastaan jäävuoren huippu. Valvonta keskittyy pitkälti sijaishuollon sisältöön,  toteutukseen ja dokumentointiin jättäen paljon lastensuojelun sisältöä käsittelemättä. . Viime kädessä valvonnan tarkoitus on taata lasten ja nuorten oikeuksien toteutuminen yhteiskunnassa laajemminkin, sillä se lastensuojelun perimmäinen tarkoitus. Lukujen perusteella laadukkaille kohtaamisille, yhteistyölle ja valvonnalle on tilausta, että sijoitettujen lasten ja nuorten oikeudet toteutuisivat ja lastensuojelu pystyisi tuottamaan lapsille kokonaisvaltaisen turvallisuuden tunteen.

Julkisoikeus

Julkisoikeus - Puuvillatehtaan puntari