Opiskelijoiden kynästä

Kun esimiehestä tulee kaveri – Onni vai vitsaus?

Kirjoittajat: Eveliina Jaakkola ja Katriina Patama

Valmentavan johtajan ja alaisen suhde voi parhaimmillaan johtaa läheiseen ja kaverilliseen suhteeseen. Tämä voi käytännössä tarkoittaa jotakin käsittämättömän arvokasta – tai sitten jotakin, mikä aiheuttaa niin työpaikalla kuin vapaa-ajalla harmaita hiuksia. Esimiehen muututtua kaveriksi, muuttuu väistämättäkin moni asia työyhteisössä. Työyhteisön koon mukaan tämä voi näkyä joko hyvin näkyvästi tai pinnan alla niin positiivisessa kuin negatiivisessa merkityksessä.

Parhaimmillaan valmentajaesimiessuhde tarkoittaa kahta pääpointtia: Lupaa keskustella ja lupaa tehdä. Lupa keskustella viittaa lupaan avata suunsa missä tilanteessa vain. Oikeastaan mitä ”tyhmempi” kysymys tai mielipide, sen parempi, koska tyhmät kysymykset kielivät siitä, että jokin ruohonjuuritason juttu on jäänyt epäselväksi. Ne ovat niitä ”Eihän näitä kukaan kehtaa kysyä” -kysymyksiä. Tyhmät mielipiteet puolestaan siitä, että työntekijän ei tarvitse pelätä esimiehen tuomitsevaa reaktiota, vaan voi huoletta ilmaista kantansa manuaalin sivusta. Yleensä näistä poikii uusia ideoita ja näkökulmia.

On kuitenkin suuri vaara, että esimiehen ystävystyessä yhden tai useamman henkilön kanssa omista alaisistaan työyhteisössä, luo tämä uhan eriarvoisesta kohtelusta tiimin sisällä. Työntekijät, jotka eivät vietä aikaansa esimerkiksi vapaa-ajalla esimiehensä kanssa, voivat kokea, että heitä saatetaan kohdella epäoikeudenmukaisesti, koska he eivät vietä aikaa esimiehensä kanssa muutoin kuin töihin liittyvissä ja muodollisten asioiden ympärillä. He voivat myös kokea kateutta sekä uskoa, että esimiehen kanssa ystävystynyt vain mielistelee esimiestä, voidakseen mahdollisesti parantaa mahdollisuuksiaan edetä omalla urallaan. Näin ollen esimiehen uskottavuus ja luottamus johtajana voi kärsiä muiden alaisten silmissä ja pelko epäoikeudenmukaisista päätöksistä voi hiipiä alaisten mieliin vaikuttaen negatiivisesti alaisten työhyvinvointiin.

Läheinen esimies-alaissuhde saa aikaan kuitenkin tunteen, että minusta välitetään ja mielipiteilläni sekä minua askarruttavilla asioilla on väliä. Valmentavan esimiehen kanssa kysyminen ei jää koskaan yksipuoliseksi. Hän kysyy yhtä paljon.

”Kuinka sinä lähtisit ratkomaan tätä pulmaa? Mihin ratkaisuun sinä päätyisit? Miksi koet, että tilanne eskaloitui tähän pisteeseen?”

Esimies ei ole tilanteessa asiantuntija, vaan työntekijä itse pääsee oivaltamaan ja ratkaisemaan vastaukset kohtaamiinsa haasteisiin. Esimies neuvoo ja tuuppii oikeaksi katsomaansa suuntaan, mutta odottaa vastausten tulevan työntekijältä itseltään. Tämä tapahtuu juurikin työntekijän itsesanomana, ei näppäimistön tai post-it-lappujen kautta. Läheisessä esimies-alaissuhteessa tapaamiset muuttuvat väkisinkin yhä enenemissä määrin face-to-face kohtaamisiin, joissa molemmille tulee välitön ja läsnä oleva ilmapiiri. Niin paikan päällä kuin etänä, tärkeintä on, että esimies on vain muutaman näppäilyn päässä.

Kolikon toisella puolella on kuitenkin nurja kaveriyhteiskunnan ilmiö. Kaveriyhteiskunta on todellisuutta, jolloin esimiesasemassa olevat henkilöt vievät eteenpäin vain omien kontaktiensa uraa, edistäen heidän ylenemistään tai etenemistään uralla. Ilmiöön kyllästyneet alaiset ja muut tiimiläiset voivat juurikin tämän vuoksi nyrpistellä neniään sille, että esimies ystävystyy tiettyjen alaistensa kanssa. Lisäksi tilanteissa on vaarana muiden alaisten ulkopuolisuuden tunne, jonka vuoksi esimieheltä ei saa unohtua selkeät rajat kahvipöytä- tai palaverikeskusteluille. Pahimmassa tapauksessa erimielisyydet ystävyyssuhteessa tuodaan työpaikalle, jolloin vapaa-ajan ongelmat vaikuttamaan negatiivisesti ja luovat haitallista ilmapiiriä työpaikalla. Ääripäänä esimiehen ja alaisen ystävyyssuhteelle voi olla sen kyseenalainen molemminpuolisuus. Alainen ei välttämättä uskalla kieltäytyä esimiehen halusta lähentyä ja viettää hänen kanssaan aikaa esimiehen aseman vuoksi, jolloin tilanteesta tulee epämiellyttävä alaiselle.

Kuinka siis varmistaa, että valmentava esimies on samaan aikaan auktoriteetti ja tiennäyttäjä, mutta luottohenkilö ja kaverikin, jolle voi turvallisesti avautua ehkä omaakin siviilielämää askarruttavista asioista valmennuksen yhteydessä? (Yleensä alaisen voimavarojen alkulähde nimittäin löytyy aivan muualta kuin työpisteen ääreltä.) Tärkeää on aloittaa yhteisistä, kaikille yhdenvertaisista pelisäännöistä. Niillä vedetään raamit valmentavan esimies-alaissuhteen ympärille. Toinen tärkeä elementti on kaiken tekemisen läpinäkyvyys: Ihmiset puhuvat mutta asiat keskustelevat, eikä kukaan saa tulla leimatuksi.

Koko organisaation valmentamismyönteinen ja -lähtöinen ilmapiiri on myös olennainen osa menestyksekkäässä valmennuksessa.

Kirjoittajat: Eveliina Jaakkola ja Katriina Patama

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Verkkotoimitus

Verkkotoimitus - Suuntavilkku - Blogi tulevaisuuden johtajuudesta