Yleinen

Asiaa norsusta ja vähän kärsästäkin

Omassa väitöskirjatutkimuksessani olen päätynyt tutkimaan systeemisuunnittelua erityisesti kompleksisuusajattelun ja sosiaalisten järjestelmien kehittämisen perspektiivistä. Tavoitteena on erityisesti analysoida ja ymmärtää syvällisemmin kompleksisten järjestelmien suunnittelun ongelmia sekä oppia lisääntyneen ymmärryksen myötä rakentamaan niitä paremmin.

Sosiaalisten järjestelmien suunnitteluun pitää sisällyttää kehittämisen kohteena olevan järjestelmän analyysi ja kritiikki. Analyysin tulisi perustua faktoihin ja mielipiteet sekä arvovalinnat tulisi esittää kritiikissä.

 

C. West Churchmanin mukaan sosiaalisten järjestelmien suunnittelussa on otettava huomioon ihmisten luontainen kyky ja taipumus ei-rationaaliseen toimintaan. Järjestelmää on analyysissä tarkasteltava aina holistisesti ja kriittisesti. Näin myös sitä rakentavien ihmisten oman käsityksen rajat tulevat selvemmin esiin. Ohessa kuva patsaasta joka esittää norsua ja sitä tarkastelevia sokeita miehiä. Tuo vanha Intiasta peräisin oleva tarina onkin tunnettu ja paljon käytetty esimerkki systeemiajattelun ja holistisen lähestymistavan historiasta.

Termi “CAS” tarkoittaa tässä yhteydessä kompleksisia adaptiivisia järjestelmiä (Complex Adaptive Systems). Ne ovat dynaamisia järjestelmiä, jotka pystyvät sopeutumaan ja muuttumaan niiden toimintaympäristön muuttuessa. Termi ”CSS” puolestaan tarkoittaa kompleksisia sosiaalisia järjestelmiä (Complex Social System), jollaisia ihmisten muodostamat järjestelmät aina ovat. Termien välillä on se merkittävä ero, että ihmisten muodostamat järjestelmät koostuvat yksilöistä, jotka ovat tietoisia ja kykeneviä tekemään omia valintojaan. Tällöin he pystyvät myös selkeästi muuttamaan omaa käyttäytymistään yhteisössä. (Mitleton-Kelly 2000)

Eri kompleksisuusteoriat muodostavat käsitteellisen viitekehyksen sekä mahdollisen tavan ajatella ja nähdä maailmaa. Kompleksisuusajattelu on lähellä kaaosteoriaa ja käsittää kompleksisuuden eräänlaisena emergenttinä järjestyksenä, joka esiintyy samaan aikaan epäjärjestyksen kanssa kaaoksen reunalla (=> kaaoksesta nousee vähitellen esiin järjestys). Kaaosteoriassa iteraation kaava pysyy kuitenkin vakiona, kun taas kompleksisten järjestelmien iteraatiosäännöissä tapahtuu evolutiivista kehitystä. (Cilliers 1998)

norsu.jpg

Kuva: https://www.festo.com/group/en/cms/10241.htm

Ylläoleva Feston mainoskuva on omiaan kertomaan rakennetun kehitetyn järjestelmän sekä elävän evolutiivisesti kehittyneen järjestelmän eroista. Mekanotriikan avulla toimiva robottikärsä on kaikessa hienoudessaankin sangen yksinkertainen ja alkeellinen laite verrattuna norsun kärsän kompleksiseen rakenteeseen ja resilienttiin toimintaan. Ja tällöin ei vielä edes lähestytä millään lailla elävän norsun ajattelun ja oppimiskyvyn mahdollisuuksia…

Kun sosiaalisia järjestelmiä suunnitellaan ja toteutetaan ihmisiä varten, putkahtaa lähes aina esiin ns. pirullisia ongelmia. Jos tällaisia pirullisia ongelmia ratkaistaan kuin kesyjä ongelmia, ohjataan sosiaalinen järjestelmä helposti kaaoksen partaalle. Koska pirullisia ongelmia on vaikea määritellä, ei niiden ratkaisuille ole myöskään olemassa mitään luonnollista lähtökohtaa. Pirullisten ongelmien ratkaisujen rajoitukset muuttuvat myös jatkuvasti, koska niitä asettavissa ryhmissä ja ryhmien välisissä yhteyksissä tapahtuu muutoksia. (Roberts 2000)

Historian tunnetuin makedonialainen, Aleksanteri Suuri, löi aikoinaan miekallaan hajalle kuuluisan Gordionin solmun, jota pidettiin muinaisen ajan ratkaisemattoman ongelman symbolina l. pirullisen ongelman arkkityyppinä. Gordion oli muinaisessa Frygiassa sijainnut kaupunki, jonka kuningas Midaksen isä Gordias oli perustanut. Kyseisen kaupungin rauniot löytyvät Turkista, Ankaran kaupungin lähistöltä. Kuningas Midas oli varsin onneton sosiaalisten järjestelmien rakentaja, koska tarinan mukaan kaikki mihin hän koski muuttui kullaksi.

Suunnittelutieteen uuden paradigman mukaan perinteisen suunnittelun menetelmät ja käytännöt eivät toimikaan sellaisissa avoimissa järjestelmissä, joissa päätöksenteko tapahtuu merkittävässä määrin järjestelmän eri tasoilla ja hajautetusti. Strategisen suunnittelun sijaan näissä järjestelmissä tulisikin siirtyä enemmän metatason johtamiseen ja antaa järjestelmän eri tasojen toimijoille mahdollisuuksia muuttaa itse toimintaansa ja ympäristöään (Bovaird 2008). Hyvä käytännön periaate onkin, että päätöksenteko pitää säilyttää mahdollisimman lähellä varsinaista toimintaa. Valitettavasti tämä asia unohtuu usein poliittisen ja taloudellisen eliitin edustajilta.

Jouko Suvanto, tohtorikoulutettava, teknillinen tiedekunta

LÄHTEITÄ

  1. Bovaird, Tony 2008. Emergent Strategic Management and Planning Mechanisms in Complex Adaptive Systems. Public Management Review, vol. 10 issue 3, pp. 319 – 340
  2. Churchman, C. West 1967. Wicked problems. Management Science (pre-1986); Dec 1967; 14, 4; ProQuest p. 141.
  3. Churchman, C. West 1979. The Systems Approach and Its Enemies. Basic Books, New York.
  4. Cilliers, Paul 1998. Complexity and Postmodernism: Understanding complex systems. Routledge. London. Published in the Taylor & Francis e-Library, 2002.
  5. Mitleton-Kelly, Eve 2000. Complexity: Partial Support for BPR? In Henderson P. (Ed), Systems Engineering for Business Process Change, Springer-Verlag.
  6. Roberts, N. 2000. Wicked problems and network approaches to resolution. International Public          Management Review, Issue 1/ 2000. Electronic journal at http://www.impr.net

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Verkkotoimitus

Verkkotoimitus - Väitöskuiskaaja