Annu Perälä
Yleinen

Huoli ilmastosta on laskenut, mutta se ei ole keskeisin ongelma

Kaksi tuoretta kyselyä antavat merkkejä siitä, että suomalaisten ilmastonmuutosta kohtaan kokema huoli olisi kääntynyt laskuun vuoden 2019 aikana. Vielä vuoden alussa julkaistuissa kyselyissä viesti oli aika lailla päinvastainen.

Varsinainen ongelma on kuitenkin se, ettei huolen määrällä näyttäisi olevan suurta käytännöllistä merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta.

Muutos 2010-luvun trendiin

Energiateollisuuden Suomalaisten energia-asenteet 2019 -kyselyssä huolta kokevien kansalaisten osuus putosi kahdeksan prosenttiyksikköä edellisvuoteen nähden.

Ennen vuotta 2019 huolestuneiden määrä oli kasvanut koko 2000-luvun.

Tilanne on samankaltainen myös Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) -kyselyssä, joka on Energiateollisuuden kyselyn tavoin toteutettu loppuvuodesta 2019.

Ilmastonmuutoksesta huolestuneiden määrä laski edellisvuodesta jopa 14 prosenttiyksiköllä. Aiempi 2010-luvun trendi on ollut nouseva.

Ilmastonmuutos ei ollut kyselyn ainoa ilmiö, joka koettiin vähemmän uhkaavana kuin aiemmin. Sen kohdalla muutos oli kuitenkin suurin. Ilmastonmuutos myös menetti viimevuotisen kärkipaikkansa kaikkein huolestuttavimpana asiana, ja jäi jaetulle 3. sijalle.

Suunnanmuutos vai lakipiste?

Kertovatko nämä kaksi kyselyä suuremmasta suunnanmuutoksesta suomalaisten ilmastoasenteissa?

Sitä on liian aikaista sanoa. Tulevat kyselyt tulevat kertomaan meille lisää.

Valtavan syöksykierteen sijaan on kuitenkin todennäköisempää, että kyseessä on huolen kasvun lakipiste. Kysehän ei nimittäin ole lainkaan siitä, etteivätkö suomalaiset kantaisi huolta ilmaston tilasta.

Valtaosa nimittäin kokee.

Esimerkiksi Energiateollisuuden kyselyssä huolta mitattiin näinkin painokkain sanankääntein: ”Ilmastonmuutos on todellinen ja äärimmäisen vakava uhka, jonka torjuntaan koko maailman tulisi ryhtyä välittömästi ja kaikin mahdollisin keinoin”.

Usealle vastaajalle väite sisälsi kaiketi epäsuoran viittauksen myös taloudellisiin kustannuksiin. Silti 79 prosenttia vastaajista oli väitteen kanssa vähintään jokseenkin samaa mieltä.

Luvut ovat samansuuntaisia myös muissa kyselyissä. Esimerkkejä voit katsoa täältä, täältä, täältä ja täältä.

Huoli on halpaa

Varsinainen ongelma ei ole siis huolen määrä, vaan se, miten vähän huoli yksistään motivoi ihmisiä tekoihin.

Vaikka ilmastonmuutos onkin näyttäytynyt aiempaa vakavampana uhkana, eivät ilmastoteot ole yleistyneet lainkaan samassa määrin. Päinvastoin kotitalouksien tuottamat päästöt ovat lisääntyneet.

Huoli ei siis vielä kerro vahvemmasta tunnelatauksesta tai asialle annetusta painoarvosta.

Esimerkiksi viime vuoden lopulla ilmestyneessä brittitutkimuksessa huomautetaan, että kansalaisten kokema huoli on kyllä laajaa, mutta ilmastonmuutokselle annettu painoarvo ei.

Myös lehdistölle vuodetun salaisen puoluebarometrin tulokset kertovat samaa viestiä. Kansalaisille hiilineutraalin Suomen tavoittelu jää kauas työllisyyskysymyksien, julkisen talouden tasapainottamisen ja eriarvoisuuden vähentämisen taakse.

Yhteisössä on voimaa

Siksi ei kannatakaan olla huolissaan huolestuneisuuden laskusta, vaan siitä ettei huoli vielä yksistään riitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ihmisten liikuttamiseksi tarvitaan vahvempaa sitoutumista – ja sitouttamista – yhteisiin ponnisteluihin.

Ensiarvoisen tärkeää on vahvistaa ihmisten tunnetta siitä, että kaikki osallistuvat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kollektiivinen ongelma vaatii yhteisöllisen ratkaisun.

YTM Annu Perälä
Kirjoittaja työskentelee projektitutkijana Ilmassa ristivetoa – Löytyykö yhteinen ymmärrys? -tutkimushankkeessa, jossa tarkastellaan kansalaisten, kuntapäättäjien ja yritysjohtajien ilmastokäsityksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Verkkotoimitus

Verkkotoimitus - Väitöskuiskaaja