Yleinen

Päivätorkkuja työhuoneella

Ehdin olla mukana yritysmaailmassa toistakymmentä vuotta, ennen kuin sain tilaisuuden lähteä akateemiselle uralle ja ryhtyä kirjoittamaan väitöskirjaa.

Olen jatko-opiskelijana Vaasan yliopiston kielten ja viestinnän tohtoriohjelmassa ja viime keväänä onnistuin saamaan työskentelyapurahan suomalaisten kirjallisuuden kääntäjien ammatti-identiteettiä ja toimijuutta käsittelevälle väitöskirjatutkimukselleni.

Rahoituksen saaminen oli minulle kuin lottovoitto ja unelmien täyttymys ja se mahdollisti täysipäiväisen tutkimukseen keskittymisen.  Koska olin työurani aikana jo ehtinyt täysin ehdollistua sille, että työaikaani ja tekemisiäni työajalla seurataan jonkun ulkopuolisen, yleensä esimiehen tai työnantajan toimesta, on akateemiseen vapauteen totuttelussa todellakin ollut tekemistä. Edelleen vähän väliä pysähdyn hämmästelemään miten kukaan ei vahdi kahvi- tai lounastaukojeni pituutta, käytänkö työaikaa kampaajalla käymiseen tai mihin aikaan tulen aamulla työhuoneelle ja milloin lähden sieltä. Neljään kuukauteen en ole laittanut herätyskelloa soittamaan aamulla.  Ainut mittari on tutkimukseni edistyminen ja ainut kellokortti on pääni sisällä. Olen onnekas, ja tiedän sen.

Uuden vapauteni parhaita puolia on kieltämättä mahdollisuus ottaa päiväunet vaikka ihan joka ikinen päivä. Minä rakastan päiväunia. Minä tarvitsen päiväunet. Suhtaudun varsin intohimoisesti päivätorkkuihini, sillä koen, että pieni lepotauko keskellä päivää tuo elämääni niin paljon iloa. Tähän asti olen voinut ottaa nokosia vain viikonloppuisin ja lomilla, joten uuden elämäntilanteeni tuoma mahdollisuus saa minut edelleen lähes haukkomaan henkeäni hämmästyksestä. Tiedän olevani etuoikeutettu, että minulla on nyt mahdollisuus vaikka ihan joka ikinen päivä vetäytyä hetkeksi omaan rauhaani, sulkea silmäni, rentoutua, antaa ajatusten virrata vapaasti omia polkujaan ja torkahtaa, vaikka vain muutamaksi minuutiksi. Vaikutus on välitön ja konkreettinen. Jo ihan lyhyidenkin päiväunien jälkeen koen olevani taas täynnä energiaa ja luovempi.

Quilty pleasure –käsitteellä tarkoitetaan jotakin sellaista yleisesti paheksuttavaa asiaa, joka tuo meille mielihyvää. Quilty pleasure –kokemuksen voi saada esimerkiksi nauttimalla jonkin hömppänä pidetyn tosi-tv –ohjelman seuraamisesta tai lukemalla kirjallisuutta, jota yleisellä tasolla pidetään silkkana roskana.  Monet pitävät myös päiväunia laiskan ja saamattoman ihmisen merkkinä, mutta itse ainakin koen, että ajatustyötä tekevälle nokkaunet ovat vain hyväksi. Lyhyt lepotauko keskellä päivää virkistää mieltä ja antaa mahdollisuuden lepuuttaa ylikierroksilla käyviä aivoja. En siis suostu potemaan huono omatuntoa tirsoistani.

Päiväunien ottaminen on selkeästi pahe, josta monet eivät halua puhua, mutta nyt kun itse olen tullut ulos kaapista, ehkä jo ensi viikolla raahaan sen päikkärisohvan myös työhuoneelleni. Ja toivotan makoisia torkkuja teille muillekin!

Anu Heino (FM)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Verkkotoimitus

Verkkotoimitus - Väitöskuiskaaja