city development
Yleinen

Palveluverkkokeskusteluissa kokonaiskuva unohtuu

Erilaiset muutosvoimat moukaroivat kuntakenttää ja pakottavat kuntia uudistumaan. Turbulenssi kaupungeissa ja kunnissa on nyt ennen näkemättömän voimakasta, kun yhtä aikaa muuttoliike maalta kaupunkeihin voimistuu, väestönkasvu ja -rakenne elävät voimakkaasti, globalisaatioon vaikutukset ja epävarmuus heijastuvat myös paikallistalouteen ja ilmastonmuutoksen aiheuttama kestävyyskriisi asettaa omat haasteensa. Puhumattakaan sote- ja maakuntauudistuksesta, joka muuttaa kuntien perinteistä roolia merkittävästi. Tässä muutosvoimien ristitulessa tulevaisuus näyttäytyy epävarmana, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuksia.

Kunnat tarvitsevat tulevaisuustyötä ja varautumista erilaisiin skenaarioihin

Koulutus ja varhaiskasvatus ovat toiseksi kallein julkinen palvelukokonaisuus sosiaali- ja terveyspalveluiden jälkeen. Kun vastuu sote-palveluista siirtynee tulevaisuudessa maakunnille, kääntyvät kuntien katseet entistä vahvemmin sivistyssektoriin ja koulutus sekä varhaiskasvatus nousevat keskiöön. Miten muuttuvassa tilanteessa taataan kuntalaisille mahdollisimman laadukkaat ja kattavat palvelut taloudelliset realiteetit huomioon ottaen? Tämä on yksi keskeinen kysymys myös kunnan elinvoimaisuuden kannalta. Varmaa on vain epävarmuus, joten tarvitaan tulevaisuustyötä ja skenaarioanalyysejä. Kristallipallona analyysit eivät voi toimia, mutta ne auttavat varautumaan erilaisiin tilanteisiin.

Myös palveluverkkoanalyyseissä kysymys on ennen kaikkea tulevaisuustyöstä ja erilaisiin skenaarioihin varautumisesta. Palveluverkoissa tarkastellaan jollain tietyllä maantieteellisellä alueella sijaitsevaa palveluiden toimipisteistä koostuvaa verkostoa. Tyypillisesti palveluverkkojen keskiössä ovat perusopetuksen, varhaiskasvatuksen ja soten toimipisteet, mutta tässä yhteydessä voidaan tarkastella myös muita kunnan palveluita. Käytännössä kysymys on siitä, missä ja minkä kokoisissa toimipisteissä kunnan (tai esimerkiksi maakunnan) palvelut on järkevää järjestää tulevaisuuden skenaariot huomioon ottaen. Kyseessä on ”harjoitus”, jossa kokonaisuutta pyritään optimoimaan tietyt reunaehdot huomioiden ja joka ohjaa investointipäätöksiä pitkälle tulevaisuuteen.

Fokus alusta asti koko palveluverkkoon

Noin 75–85 prosenttia palveluverkon kustannuksista muodostuu operatiivisesta toiminnasta, kun kiinteistökustannukset muodostavat kokonaisuudesta vain 15–25 prosenttia. Silti yksittäiset rakennukset yleensä dominoivat keskustelua ja koko palveluverkon näkökulma jää taka-alalle. Myös kustannusten osalta katse kiinnittyy helposti esimerkiksi yhden kohteen kiinteistökustannuksiin, varsinkin jos kyseessä on kustannuspiikkinä näkyvä uudis- tai korjausinvestointi. Tämä on toki hyvin inhimillistä; ovathan yksittäiset rakennukset hyvin konkreettisia, helposti ymmärrettäviä asioita, kun taas palveluverkko kokonaisuudessaan on hyvinkin abstrakti ja moniulotteinen käsite. Siitä huolimatta tai itseasiassa nimenomaan sen takia, on syytä olla kiinnostunut koko palveluverkon näkökulmasta, mikäli tavoitellaan optimaalista toimintaa ja kustannustehokkuutta.

Palveluverkoissa fokus tulisi olla alusta asti tiukasti koko verkossa, koska nimenomaan palveluverkon rakenteen kautta voidaan merkittävästi vaikuttaa kokonaiskustannuksissa siihen suurempaan osaan: toiminnan kustannuksiin. Toisin sanoen suunnittelemalla alusta asti palvelun tuottamista tukeva toimipisteiden verkko optimaaliseksi, voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä itse toiminnassa. Ja päinvastoin: mikäli kokonaisuutta ei mietitä heti alusta alkaen koko palveluverkon näkökulmasta, jäädään helposti olemassa olevien toimipisteiden vangiksi. Usein operatiivinen toiminta yritetään istuttaa jo olemassa oleviin rakennuksiin, vaikka kokonaiskuvassa tilat ja rakennukset ovat vain tukitoimintoja. Tämä johtaa helposti tilanteeseen, jossa palveluverkosta on rakentunut vuosien saatossa hallitsematon kokonaisuus, jonka kustannukset ovat karanneet käsistä, eikä se siltikään palvele kuin keskinkertaisesti palveluiden tuottamisessa. Kukaan ei ole tyytyväinen, kun yksiköt ovat palvelutarpeeseen nähden väärässä paikassa, väärän kokoisia tai muuten toimimattomia.

Uhkakuvista huolimatta palveluverkko kannattaa nähdä positiivisena haasteena. Harvassa asiassa pystytään yhtäaikaisesti parantamaan sekä palvelun laatua että säästämään kokonaiskustannuksissa. Palveluverkkojen suhteen se on mahdollista, kunhan keskustelu käännetään yksittäisistä rakennuksista kokonaisuuteen.

Topi Korpela
Tuotantotalouden tohtoriopiskelija,
Networked Value Systems -tutkimusryhmä
Kirjoittaja tutkii väitöstutkimuksessaan palveluverkkoja ja niiden kustannusrakennetta.

 

6 kommenttia artikkeliin “Palveluverkkokeskusteluissa kokonaiskuva unohtuu

  1. Ajankohtainen ja kiinnostava aihe. Monien eri tavoitteiden yhteensovittaminen tekee palveluverkon kokonaisuuden suunnittelusta haastavaa. On mielenkiintoista seurata, millaisiin ratkaisuihin eri alueilla päädytään.

    1. Näin juuri. Tarkasteluihin liittyy paljon erilaisia tahtotiloja ja tavoitteita, eikä ne suinkaan ole aina samansuuntaisia. Loppukädessä on monesti kyse joiltain osin myös valinnoista, että millaisia asioita halutaan painottaa.

  2. Ajatus palveluverkosta positiivisena haasteena ja seikkana, jossa on yhtäaikaisesti mahdollista parantaa laatua ja säästää kokonaiskustannuksissa, on kieltämättä houkutteleva. Jäin vain miettimään, onko esim. uutisoinnissa lähikoulujen lopettamiseen liittyen kyse epäonnistuneesta viestinnästä, vai onko ongelma enemmänkin vastaanottajan päässä, mutta argumentointi tuntuu vuodesta toiseen noudattavan samaa ”mitä vähemmän oppilaita, sen korkeammat ylläpitokustannukset” -kaavaa. Mutta pienen kylän asukkaana, jonka läheisen kyläkoulun kohtalo joutuu tapetille vähintään kerran kussakin kunnallisvaalikaudessa, arvostan kyllä ajatusta palveluverkkojen laajemmastakin tarkastelusta.

    1. Yleisesti ottaen palveluverkkoja kannattaisi aina tarkastella kokonaisuutena ja sen pohjalta laatia suuntaviivat tuleville vuosille (+10v), joka sitten ohjaa investointien suunnittelua. Tällöin keskustelu yksittäisistä kohteista ei olisi poukkoilevaa ja myös argumentointia voisi harrastaa kokonaisuuden näkökulmasta. Toki yksittäiset kohteet (ja varsinkin niiden mahdolliset lopettamisaikeet) on herkullisia aiheita tartuttavaksi medialle ja myös poliitikoille. Tämän takia myös asukkaita on hyvä osallistaa palveluverkon suunnitteluun, jotta heidänkin ääni tulee riittävän aikaisin kuuluviin ja saadaan yhdessä rakennettua yhteinen visio tulevaisuudesta.

      Sinänsä esittämäsi maininta kustannuksista pitää paikkansa, mutta se on vain yksi näkökulma. Näiden asioiden osalta joudutaan tekemään arvovalintoja ja sovittaa sitä yhteen taloudellisten realiteettien kanssa. Tällöin kuitenkin loppukädessä kokonaisuus pitäisi olla ykkösprioriteetti eikä yksittäiset kohteet.

  3. Kiitoksia hyvästä blogista! Todella mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe.

    Palveluverkkokeskusteluun Suomessa liittyy vahvasti kaksi kattoteemaa: 1. Suomalaisille annettu palvelulupaus ja perustuslaillinen oikeus yhdenvertaiseen välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon asuinpaikasta riippumatta, sekä 2. Alueellinen houkuttelevuus/kilpailukyky.

    Sote-uudistuksen kokonaisuuden osalta premissiksi on asetettu 18 itsenäistä aluetta, jotka lähtökohtaisesti vastaavat itse palveluverkon järjestämisestä ja sen tuottamisesta. Koska alueet ovat heterogeenisiä, niin mahtaakohan olla mahdollista edes rakentaa 18 palveluverkkojärjestelmää, jotka muodostaisivat koko Suomen osalta optimaalisen kokonaisuuden ja toimisivat yhdenvertaisesti? Toivottavasti tämän blogin teeman sisältö ja opit rantautuvat kunta-, maakunta- ja kansallisen tason päättäjille ja kokonaisuus pidetään mielessä palveluverkkojen myllerryksessä.

    1. Kiitos! 🙂 Olet oikeassa, perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteesta juontaa juurensa mm. perusopetuksen osalta asetukset koulumatkojen pituudesta. Tämä oli aikoinaan myös merkittävässä roolissa lähikoulujen syntyyn. Nykyään toki liikkumisen ja digitalisaation myötä eletään ihan erilaisessa maailmassa, joten erityisesti nuo alueelliset vetovoimatekijät painottuvat. Tämä on tietysti tasapainottelua muun muassa näiden asioiden ja kustannusten välillä.

      Soten osalta esimerkiksi terveysasemien palveluverkon kanssa on edistystä, jos ja kun päästään miettimään sitä tarkemmin edes maakuntatasolla. Näitä onkin jo jonkin verran tehty ja olen itsekin päässyt olemaan mukana valmisteluissa. Tämä ei tietenkään poista sitä, että edelleen perusopetuksen palveluverkkoa optimoidaan kuntatasolla (ja valitettavan usein yksittäiset rakennukset edellä). Tarkastelun lentokorkeus on liian matala.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Verkkotoimitus

Verkkotoimitus - Väitöskuiskaaja